Arvostelu: Siltsu kertoo Jari Sillanpäästä sen, mitä et ole enää valmis kuulemaan ja sen, mitä unohdit
Sano että sä uskot.
Se soi nyt päässäsi, etkä voi tehdä sille mitään. Kurkistetaan välissä kuitenkin tv-tuotannon puolelle.
Syyskuussa julkaistu Jari Sillanpään elämästä kertova neliosainen dokumenttisarja Siltsu pureutuu mieheen Satulinna-ilmiön takana. Vuoden 1995 tangokuninkaan värikkäästä urasta ja yksityiselämästä kertova kattava dokumenttisarja kestää kokonaisuudessaan miltei kolme tuntia. Ääneen pääsevät Sillanpään kanssa yhdessä työskennelleet muusikot ja tuottajat, hänen henkilökohtaiset tuttunsa, eri alojen asiantuntijat ja jopa Sillanpään pitkäaikaiset fanit.
Lähdetään siitä, että Sillanpäästä on 2010-luvun loppupuolella tullut rikosoikeudenkäyntiensä ja niiden lopputuleman seurauksena hyvin kiistanalainen julkisuuden henkilö. Dokumenttisarja avaa ensimmäisessä jaksossa Sillanpään historiaa ennen tangokuninkuutta, tangokuninkuuden hittiaikaan ja sen jälkeen, mutta kolmessa viimeisessä jaksossa paneudutaan käsittelemään tarkemmin Sillanpään uran hankalampia vaiheita.
Erityisesti kiistanalaisia ja hankalia aiheita dokumenttisarjassa riittää käsiteltäväksi asti. Sillanpää on tietoisesti itse rakentanut itsestään toilailujensa jälkeen julkisuudessa rehellisen rikollisen, joka ei kiistä niitä syytöksiä, joista hänet on tuomittu. Dokumenttisarja valottaa muun muassa mediatutkijoiden, rikoshistorioitsijoiden ja queer-kulttuurin tutkijoiden panoksella sitä, millaisesta ilmiöstä Sillanpään nousussa ja romahduksessa on kyse. Mielenkiintoisimman sävyn keskusteluun tuo kuitenkin Sillanpää itse, joka ei kaunistele historiaansa. Päinvastoin, Sillanpää nimittää toimintaansa ”huumehörhöilyksi” ja itseään ”narkomaaniksi” sekä valottaa rehellisesti sitä, miten hän päätyi käyttämään metamfetamiinia.
Tarpeeksi skeptiselle Sillanpään selvitys omasta mokailustaan näyttäytyy varmasti kyseenalaisen toiminnan valkopesuna. Toisaalta samaan aikaan on vähintäänkin perusteltua väittää, että kun Sillanpään toiminta maadoitetaan ja irrotetaan laulajan aiemmin puhtaasta imagosta sekä konfliktin tuottamasta shokkiarvosta, se ei ole enää yhtä mullistavaa. Ei ole mitenkään omituista, että vaarallisten ja laittomien päihteiden käyttö herättää voimakkaita tunteita – puhumattakaan muusta epäsopivasta käytöksestä päihteiden vaikutuksen alaisena. Dokumentissa haastateltu rikoshistorioitsija Marjo Kuikka kuitenkin toteaa, ettei ilmiö ole mitenkään ennennäkemätön. Hänen mukaansa huumeita käyttävät Suomessa kulissien takana tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, joilla sattuu olemaan niihin varaa. Julkisuus ja päihdeongelmat kulkevat Suomessakin käsi kädessä, joskin siten, että kuvioon kuuluvaksi ongelmaksi mielletään alkoholismi kuin se olisi arkipäivää, mutta huumeongelma on synneistä suurin. Saman alleviivaa myös musiikkitoimittaja Pekka Laine. ”Tämä on alkoholistien maa ja Jari Sillanpään pääasiallinen ongelma ei ole alkoholi, vaan muut päihteet,” hän muotoilee.
Jari Sillanpää on monella tapaa ollut suunnannäyttäjä sille, miten julkisuuden henkilö ei saa suomalaisten mielestä elää. Kuva: jarisillanpaa.com
Dokumenttisarjan punainen lanka pysyy kuitenkin siinä, että viihdetaitelijatkin ovat ihmisiä. Siltsu-kiiltokuvan takana oleva Jari Sillanpää on inhimillinen tekijä, jota median edustajat ovat jauhaneet hammasrattaidensa välissä jo kolmattakymmenettä vuotta. Sillanpää on ihminen, ja ihmiset tekevät virheitä. Hän myöntää ne rikokset, joihin on syyllistynyt, ja seisoo muutenkin melko järjestelmällisesti tekojensa takana. Sarjan neljännessä osassa Sillanpää miettii täydellisyyttä ja tuumaa, ettei hän kykene sellaista saavuttamaan, ollen asian kanssa sinut. Kuuluisuus on muuttanut Sillanpäätä, joka kokee, että hän on valintojensa takia ikuisesti kasvot häntä seuranneille ikäville asioille. Tämän takia niin katsoja kuin Jari itsekin asetetaan vaikeiden valintojen eteen: pitääkö hänen pyytää anteeksi? Jos pitää, niin keneltä? Voidaanko koko kansan Jarille antaa anteeksi, vai onko hän tekojensa myötä lopullisesti historiaa?
Jos onkin, niin Sillanpäällä on nimensä suomalaisessa kulttuurihistoriassa, eikä sitä pyyhitä pois tuosta vaan. Musiikkituottajien ryhmäyhdistys IFPI Finland ry on kerännyt tilastoa kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä Suomessa. Lista on päivitetty viimeksi vuonna 2013, mutta se pitänee suurimmaksi osaksi paikkansa, kun huomioidaan, että nykyisin musiikkia kulutetaan merkittävästi enemmän striimauspalveluiden kautta, ja vuonna 2022 Suomessa myytiin tilastojen mukaan yhteensä alle 100 000 kotimaisen artistin levyä. Näiden tilastojen valossa Sillanpää todella on Suomen ainoa todellinen tangokuningas, pitäen myydyimpien äänitteiden kärkipaikkaa vuoden 1996 nimikkolevyllään, jota on myyty yli 270 000 kappaletta. Vertailun vuoksi: yksikään tangokuningas Sillanpään jälkeen vuoteen 2013 asti ei ole listan ensimmäisellä sivulla – tai missään lähelläkään häntä. Sillanpään jälkeen toiseksi myydyin tangokuningas on hänen seuraajansa Tomi Markkola, jonka nimikkolevy löytyy listan sivulta 12. Sen myynti ei yllä kymmenesosaan Sillanpään vastaavasta. Sillanpää esiintyy listalla myös ylhäältä luettuna kolme kertaa ennen kuin yksikään toinen kotimainen artisti tai bändi kahdesti.
Mitä tahansa mieltä Sillanpäästä onkaan ihmisenä, hänen saavutuksensa ovat kiistattomat. Sillanpään ensimmäisen – ja mahdollisesti ainoan todellisen – jättihitin vuonna 1995 Jukka Kuoppamäen esityöstä sovittanut Kassu Halonen muistuttaa tästä dokumentissa: ”Satulinna on evergreen [ikivihreä], se tulee aina sitä olemaan, riippumatta siitä, mitä esittäjälle tänä päivänä kuuluu. Ei sitä voi pois ottaa mistään. Se on siellä ja pysyy.”
Voit nyt antaa Satulinnan jatkaa soimista päässäsi. Halutessasi voit myös uskotella, ettet haluaisi nähdä jonkun laulavan sitä karaokessa ja katsovan sinua silmiin.
Siltsu-dokumenttisarja on katsottavissa C Moressa.
