Uratarina: ”Dataputkimies” Joona Pulkkinen

Data Engineer tekee työtä, jota hoitavat monenlaisista taustoista tulevat osaajat ja joiden työnkuvaa voidaan luonnehtia useammalla eri nimikkeellä. ALM Partnersin trainee-ohjelmasta vakituiseksi Data Engineeriksi edennyt Joona Pulkkinen kertoo, kuinka eskapismiin taipuvainen taiteilijaluonne löysi itsensä näköisen työnkuvan datan parista pankkimaailmassa.

Dataputkimies olisi varmaan hyvä käännös Data Engineerin toimenkuvalle. Näin toteaa Joona Pulkkinen, 25, joka työskentelee Data Engineerinä ALM Partnersilla. Haastattelupäivänä hänen työtehtäviinsä on kuulunut viranomaisraportointia, tasemallinnusasetusten säätämistä ja debugaamista. ”Debugaaminen tarkoittaa sitä, että kun bitti menee poikittain bittiavaruudessa, niin silloin kutsutaan data engineer tai vastaava katsomaan, miten bitti saadaan suoristettua”, avaa Pulkkinen termin tarkoitusta.

Pulkkisen matka nykyisessä työssään alkoi viidennen kauppakorkeakouluvuoden aikana. Pääaineen vaihdon sekä aikaa vaatineen opiskelijayhteisötoiminnan seurauksena opintonsa kuudelle vuodelle aikatauluttaneella kauppatieteiden maisteriopiskelijalla ei ollut vielä tiedossa viidennen vuoden jälkeen kesätyöpaikkaa. Opintoihin hänen oli varattava lisää aikaa, koska sitä alkoi kulua työntekoon opintojen ohella jatkuvasti jo ensimmäisen vuoden jälkeen.

Sitten Pulkkinen kuuli vuosikurssitoverinsa kautta mahdollisuudesta hakea ALM Partnersille. Samaan aikaan toisessa lupaavan tuntuisessa haussa mukana ollut Pulkkinen otti mahdollisuudesta selvää, ja kiinnostui mahdollisuudesta. Hänen aiempiin opintoihinsa tai työtehtäviinsä ei ollut sisältynyt vastaavanlaisia tehtäviä, mutta yhdistettynä pankkimaailman kontekstiin työnkuva kuulosti Pulkkisen mielestä hyvältä yhdistelmältä. Prosessi oli nopea, sillä Pulkkinen palkattiin samana päivänä, jona häntä haastateltiin. Koko prosessi kesti hänen mukaansa vain noin kaksi viikkoa. 

Satavarma Pulkkinen ei muistele olleensa paikan suhteen vielä hakuvaiheessa. Alun perin laskentatoimea pääaineenaan opiskelleena hän ei ollut aiemmin kuvitellut rahkeidensa riittävän vastaavanlaiseen työnkuvaan, joten minkäänlaisesta kutsumuksesta ei voida varsinaisesti puhua. Valaistuminen tapahtui vasta, kun hän kuuli mahdollisuudesta kaverinsa kautta. Työnkuva trainee-ohjelmassa ei ollut varsinainen kesätyö, mutta Pulkkinen ajatteli, ettei halua jättää mahdollisuutta vain sen takia välistä. Opintojen edistyminen mahdollisti hänelle tilaisuuden työskennellä täysipäiväisesti ja opiskella työn ohella jaksamisen mukaan, joten hän tarttui tilaisuuteen. Lisämotivaatiota toi se, että trainee-jakson menestyksekäs suorittaminen tietäisi vakituista paikkaa yrityksessä.

Myöhempien opintovuosien ilmestyksiä

Aloittaessaan kauppatieteen opintonsa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa vuonna 2018 Joona Pulkkinen ei vielä tiennyt mitään siitä, millainen titteli häntä koristaisi valmistumisen jälkeen. ”Kauppis oli mulle ehkä vähän sellainen lukio 2.0”, kuvailee hän opintojensa alkuvaihetta. Lukioikäisenä Pulkkista kiinnostivat musiikki ja sen tekeminen, mutta hän tiesi myös haluavansa opiskella korkeakoulussa. Akateemiset musiikin opinnot eivät kuitenkaan tuossa vaiheessa innostaneet häntä.

Pallotellessaan jatko-opintovaihtoehtoja Pulkkisen pöydällä olivat aluksi musiikkikasvatuksen ja englantilaisen filologian opinnot. Kauppatieteiden opinnot valikoituivat lopulta voittavaksi arvaksi, kun ”vanhempi tieteenharjoittaja” saapui Pulkkisen lukioon esittelemään kauppatieteen opintoja. Aluksi Pulkkinen ajatteli, ettei opintojen laskennallisempi puoli olisi hänen oma juttunsa – datainsinöörin kaltaisesta työstä puhumattakaan. Liiketoiminnan johtamisen opinnoista kiinnostuneen Pulkkisen mieli kuitenkin muuttui, ja hän päätyi laskentatoimen opintolinjalle.

”Kaikki pääaineet kiinnostivat minua”, summaa Pulkkinen mietteitään kauppiksen alkuajoilta. ”Vaikka kävisin laskentatoimen, voisin toimia kansainvälisen liiketoiminnan johdon tehtävissä, mutta laskentatoimi olisi vaikeampi ottaa haltuun koulun ulkopuolella”, hän perustelee valintaansa. Puoli vuotta pääaineopintoja yhdistettynä työhön taloushallinnossa sekä opiskelija-aktiivina toimimiseen kuitenkin uuvuttivat Pulkkisen. Yhtälö ratkesi, kun hän vaihtoi nopealla aikataululla pääaineensa liiketoiminta-analytiikkaan. Uutena opintosuuntauksena liiketoiminta-analytiikka ei ollut vielä avoimessa haussa Pulkkisen hakiessa maisterivaiheen pääaineopintoihin, eikä siitä ollut vielä saatavilla tietoa, joten vaihtoehto ei ollut heti selkeä. Liiketoiminta-analytiikka alkoi kuitenkin myöhemmin kuulostaa enemmän Pulkkisen omalta jutulta, joten hänen polkunsa haarautui vielä laskentatoimesta kerran poispäin.

Tulevaisuudestaan Pulkkinen ei osaa vielä sanoa paljoakaan. ”Rehellisesti täytyy sanoa, etten ole ajatellut asiaa ihan hirveästi. Tuntuu, että oman elämän kuvitteleminen viidenkin vuoden päähän on tällä hetkellä tosi vaikeaa, koska elämä on monessakin suhteessa muutoksessa”, hän tuumii. Pulkkinen on nykytilanteeseensa tyytyväinen. ”Valmistun pian ja astun täysipäiväisesti työelämään, joten tällä hetkellä koetan vain nauttia hetkestä ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan. Ei tällä datanöörin polulla ollenkaan huono olisi jatkaa. Viiden vuoden päästä olisin sitten varmaan seniorimpana tekijänä tekemässä tällaisia hommia. Joko projektijohtamiseen erikoistuneena, tai sitten vähän hooceempaa data engineerin hommaa.”

Kitarasankarin matka datan valtakunnassa

Data engineerin työnkuva saattaa helposti vaikuttaa ulospäin mekaaniselta. Joona Pulkkinen ei puolestaan ole lainkaan mekaaninen persoona. Hän on musiikillisesti lahjakas virtuoosi, joka tapailee tottunein käsin Paul Reed Smith Guitarsin SE 277:llä – harrastajien kesken ”Pärssisellä” – rytmejä, joissa maistuvat In Flamesin ja Orbit Culturen kaltaiset rytmit. ”Päästä keksittyä”, hän toteaa soittelustaan, joka kuulostaa valmiista kappaleesta toiseen liukumiselta. Markkinarako-bilebändissä kitaristin tonttia hoitava Pulkkinen on työssään etevä, mutta keihäs kädessä täysin omalla alueellaan. Hän ei aikaile vastauksen kanssa, kun häneltä kysytään, mitä hän tekisi leipänsä eteen saadessaan valita sen täysin vapaasti.

”Tekisin musiikkia. Kiertäisin maailmaa bändin kera”, hän naulaa. ”Nimenomaan niin, että luova prosessi on mun hallussa. En tahdo, että joku levy-yhtiön pamppu tekee kasan hittejä, ja sitten mä meen lavalle esittämään niitä”, teroittaa Pulkkinen visiotaan. ”Toinen vaihtoehto olisi tehdä jotain videopeleihin liittyvää, joko sisällöntuotantoa tai sitten itse videopelejä”, hän pohtii lopuksi. Pulkkisen näkemys palaa joka tapauksessa samaan lähtökohtaan: luova tekeminen kiinnostaa. Hänen esikuvansakaan ei ole mikään tyhjäntoimittaja – tämän kunniamaininnan saa näet muuan Tuomas Holopainen.

”Soitan [bändissä] kitaraa, kun en muutakaan osaa”, vitsailee Joona Pulkkinen itsestään soittajana. Miehen käsistä löytyvä harrasteväline, PRS Guitarsin SE 277, tunnetaan kavereiden kesken nimellä ”Pärssinen”.

Vielä musiikkiakin enemmän aikaa Pulkkinen käyttää kuitenkin videopelien parissa, joita hän pelaa laidasta laitaan ja useimmiten kavereidensa kanssa. Kaikkien aikojen suosikkipeliään Pulkkinen ei osaa välittömästi nimetä, mutta päätyy lopulta valitsemaan League of Legendsin – silläkin uhalla, että hän kokee pelin nähneen parempiakin päiviä. Taiteellisten ympäristöjen lisäksi Pulkkista kiinnostaa myös muodin seuraaminen. Neliön neljännen kulman rajaa liikunta, pääasiassa kuntosalin muodossa, jonka hän kokee oivalliseksi stressinlievityskeinoksi videopeleihin uppoutumisen ohella.

Eritoten peleihin käytetty aika on Pulkkisen mukaan opettanut hänelle taitoja, joiden vaikutuksen hän huomaa työssään. ”Kyllä mä huomaan semmoisen, että kun videopelit ovat tavallaan suljettu avaruus, jossa ratkot ongelmia, niin ne toimivat samalla tavalla kuin datainsinöörin työssä. Usein jo ihan teknisessä mielessä on rajattua, miten jonkin ongelman voi ratkaista. Ongelman ja ratkaisun välillä löytyy aina jokin looginen yhteys, vaikkei se olisi suoraan nähtävissä. Koen, että videopeleissä sovellettava ongelmanratkaisutekniikka on periytynyt työelämään”, hän arvioi. Loppuun Pulkkinen lisää jokaiselle pelaajalle tutun kokemuksen: englannin kielen taidon kehittymisen. ”Joudun joka päivä kommunikoimaan jonkun kanssa englanniksi. Sanasto on usein englanniksi, vaikka työkieli olisi muuten suomi. Junnuna opin englantia sitä kautta, että pelit ovat englanniksi, eikä sitä ymmärtänyt, joten oli pakko opetella.”

Töitä vaikka pALMun alta käsin

ALM Partnersille Pulkkinen päätyi töihin kaverilta saamansa vinkin takia. Se on hänen ensimmäinen datainsinöörityönsä, eikä hänellä ole kiirettä vaihtaa työnantajaa. Äärimmäisen mukava työyhteisö sekä vastuun ja vapauden tasapaino ovat ensimmäiset pitovoimatekijät, jotka hän nimeää puhuessaan työnantajastaan. Jos menoja ilmaantuu keskelle työpäivää, niiden järjesteleminen ei ole ongelma, kuten ei myöskään koulun ja töiden yhdisteleminen. Työtehtävät ovat hänen mielestään myös sopivalla tasolla haastavia.

Työaika on liukuva, minkä Pulkkinen kokee ajoittain iltavirkkuna persoonana mielekkääksi. Ellei poikkeussyistä sovita toisin, läppärit lyödään kiinni viimeistään kello 18. Liukuvia työaikoja kunnioitetaan palavereissa, joten ne osuvat harvakseltaan aamun tunneille tai myöhään iltapäivälle. Pulkkinen arvostaa sitä, että työnantaja kunnioittaa ihmisten elämää ja vapaa-aikaa – mikä on lupauksena helppo lunastaa antamalla työntekijöille vapautta vaikuttaa siihen, missä ja milloin kukin tekee työnsä. Toimistollakin Pulkkinen tykkää toisinaan käydä, mutta hän korostaa myös ALMin yhteisöllistä etätyökulttuuria. Oma työpiste Pulkkisella on makuuhuoneessa. Hän vaikuttaa olevan tilanteeseen varsin tyytyväinen.

Omassa työyhteisössään Pulkkinen tunnustaa istuvansa Vainkeskiluokkajutut-meemitilin tutuksi tekemään ”rennon hassuttelijan” rooliin. Sosiaalisena persoonana hän kokee tulevansa helposti juttuun kaikkien työkavereidensa kanssa, minkä lisäksi hän kertoo mieluusti ylläpitävänsä rentoa ilmapiiriä työpaikallaan. Hän kertookin ajatelleensa, että ennen kuin hän astui ensimmäistä kertaa ALMin ovista sisään, hän piti pankkimaailmaa joustamattomana, virallisena ja raskastöisenä. Aloitettuaan pestissään Pulkkinen toteaa huomanneensa, että ihmiset toki pukeutuvat edustavasti, mutta sitä edellytetään vain asiakastapaamisissa – muutoin se on vapaaehtoista. ”Jos tekee jotain data engineer -hommia jossain toimiston nurkassa, niin hällä väliä sille, mitä on päälleen pukenut”, hän täsmentää. Suuren ylityötaakankin hän on huomannut loistavan poissaolollaan.

Työtehtävien ulkopuolisesta toiminnasta ALMilla Pulkkinen tietää kertoa, että toimintaa on paljon ja monessa muodossa. Hänen mukaansa ALMilaiset pelaavat esimerkiksi padelia, sulkapalloa ja tennistä yhdessä; ajavat kartingia sekä järjestävät lautapeli-iltoja. Teamsissa on erilaisia chat-ryhmiä, jotka ovat muodostuneet harrasteryhmien ympärille. Esimerkiksi erikoisoluiden ystäville on oma chattinsa, eikä Pulkkinen tiedä, miksi hän ei oluista nauttivana kuulu siihen. Jopa black metalin kuuntelijoilla on oma ryhmänsä – sen nimeä Pulkkinen ei kuitenkaan suostu kertomaan. Videopelejä ALMilla pelataan paljon, etenkin Counter-Strikeä. Yritys järjestää kahdesti vuodessa jopa LAN-tapahtuman, sekä rennot pikkujoulut ”firman piikkiin”, kuten Pulkkinen täsmentää.

Tulevaisuuden tasaisuus viehättää

Pulkkisen kesäloma alkaa heinäkuun alussa, ja hän on koko kuukauden ajan lomalla. Hän aikoo viettää ajan lepäämiseen ja itseensä keskittymiseen, minkä lisäksi suunnitelmissa siintää muutto ensimmäiseen omistusasuntoon. ”Aion tehdä sellaisia itsestäni kivoja juttuja: pelata videopelejä, harrastaa liikuntaa, syödä hyvin, nukkua hyvin ja nauttia kesästä. Festaroida. Mitä näitä on”, Pulkkinen luettelee ohjelmaansa.

Tulevalta syksyltä Pulkkinen odottaa sitä, että hän saa palata sorvin ääreen rauhassa, eikä töissä odota ”viisisataa hoitamatonta hommaa”. Onnekseen hän kokee, että on aiemminkin voinut palata töihin ilman, että vino pino työtä odottaa pöydällä ja luottaa asian toimivan jatkossakin niin. Uudet projektit ja haasteet kiinnostavat häntä jo valmiiksi. Kun lomat on lusittu, hän pääsee jatkamaan töitä käsin uudesta, modernista keskustakaksiosta.

”Toimisto ei muuta makuuhuoneesta mihinkään”, hän veistelee. ”Vain makuuhuone muuttaa.”